Tänään pääsette tutustumaan Benaan vähän tarkemmin, sillä nyt on vuorossa postausta Benan näkökulmasta. Enpä sitten enempää tässä höpise vaan mennään suoraan asiaan:)
Moikka! Mä olen tällainen höpsö pienikokoinen hevonen nimeltä Roa's Bertil. Kaikki kutsuvat minua kuitenkin vain Benaksi tai joksikin muuksi oudoksi, mitä nimestäni voikaan vääntää. Olen syntynyt vuonna 2006 eli olen tällä hetkellä 9 vuotias. Väriltäni olen punaruunikko.
Omasta mielestäni olen oikein kaunis yksilö jossa on mallin ainesta. Rakastan kameran edessä poseeraamista, ja siksi minusta saakin niin hienoja kuvia. Sitten on aina erikseen ne vahinko kuvat joissa näytän aivan laamalta.
Toinen lempi puuhani on matkustaminen. Meillä on iso sininen rekka jonne mahtuu lisäkseni viisi muuta hevosta tai ponia. Minusta matkustaminen on vain aina niin jännää, eikä siihen voi kyllästyä ikinä. Haluaisin aina vain jäädä rekkaan seisoskelemaan, mutta yksin siellä on hieman pelottavaa.
Olen välillä ehkä hieman arka ja epävarma uusien ihmisten kohdalla, mutta kun minut voittaa puolelleen, olen kiltti ja kunnollinen. En minä ikinä ketään tahallani satuta, mutta minua jännittää ja tarvitsen vähän omaa tilaa. Onneksi minulla on kuitenkin monta ihmistä jotka eivät pelkää minua ja rapsuttavat aina korvan takaa, kun sitä kaipaan.
Minulla ratsastaa vain kaksi ihmistä, joka on ihan sopiva määrä. Olin ennen tuntikäytössä, mutta se ei ollut ihan minulle tarkoitettu homma joten erosin virastani ja siirryin ns. yksityis käyttöön. Kyllä minulla silti aina välillä käy joku erillainen ihminen ratsastamassa.
Minusta esteiden hyppiminen on hauskaa. Parasta on silloin, kun alla on jotain tosi "pelottavaa". Silloin tunnen itseni todella rohkeaksi, sillä muut hevoset tuijottelevat aina välillä esteitä. Todellisuudessa olen kuitenkin aikamoinen nössö.
Koulukiemurat eivät minua niinkään kiinnosta, mutta olen siinäkin ihan hyvä.
Haluan aina olla ensimmäinen, jos me vaikka kisataan pellolla. Siksi minä en sinne yhtä usein pääsekkään, sillä minusta tulee silloin vähän villi. Tai ehkä pikkuisen enemmänkin villi. Saatan vähän pukitella ja lähteä täysiä. Kukaan ei saa päästä edelleni. Maastossa ja pellolla laukkaaminen on tosi kivaa puuhaa aina välillä.
Jos minua ei ratsasta kunnolla, niin en minä liikukkaan silloin mihinkään. Pitää sitä osata ratsastaakkin jos haluaa minulla sitä tehdä. Välillä olen vain vähän laiska ja silloin en jaksaisi nostaa jalkojani ollenkaan.
Toivottavasti opit nyt jotain uutta minusta ja hyvää joulun odotusta:)
-Bena ja Caro

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti