Verryttely oli maneesissa jossa nero oli yllättävän hyvä ja jopa ehkä vähän löysähkö. Otin pari kierrosta ravia ja laukkaa ja aika nopeasti hyppyjä. Itse kisat olivat kentällä ja menimme portille odottamaan että pääsemme kentälle, kentälläkin sai olla yksi valmistautuva ratsukko. Rata oli kutoseen asti lähes samanlainen kuin viimeksi. Ykkönen meni hyvin, kakkosta Nero vähän katsoi mutta meni yli, kolmoselle kielto. Ensimmäinen okseri radalla, vaikka esteet ovatkin pieniä poni ei siltikään uskaltanut mennä siitä yli. Tulin ihan rauhassa uudestaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan sillä en halunnut tehdä kiellosta Nerolle numeroa. Kolmoselta neloselle oli linja, ja viimeksi saimme neloselle hylyn, joka siis oli samassa paikassa mutta tällä kertaa ei siinä ollut mitään ongelmaa. Vitonen ja kutonen menivät taas ihan super hyvin ja päästiinkin ne menemään laukassa. Seiska oli sarja joka meni sekin tosi hyvin. Kasilla oli korkeat muurit molemmilla puolilla estettä joten vähän itse epäilin että pääsemmeköhän me yli siitä mutta Nero ei kyttäillyt muuria edes sen kummemmin. Olin aika tyytyväinen poniin jo heti ensimmäisen radan jälkeen ja Nerppa saikin paljon kehuja.
Seuraava luokka oli 60cm. Radan kävelyyn en itse mennyt koska rata oli sama kuin ensimmäisessä luokassa. En verkannut kamalan kauaa ja radalle pääsinkin aika nopeasti. Jo heti alussa Nero tuntui ihan super hyvältä ja pääsimmekin ensimmäisen vaiheen puhtaasti! Kun lähdin toiseen vaiheeseen olin itse vähän hämmilläni kun ponia pystyi ENSIMMÄISEN kerran ratsastaa radalla! Tämän saavuttamiseeen olikin kulunut puolitoista vuotta. Nero oli ensimmäistä kertaa lähes normaali radalla, eihän se ihan niin hyviä hyppyjä tehnyt kuin normaalisti mutta vihdoin unohti pelkäämisen ja selvästi nautti radalla olosta. Toisessa vaiheessa yritin saada poninkin fiilikseen ja vähän jalalla kannustaa sitä liikkumaan kunnolla eteenpäin. 12 tuli alas kun Nero vähän väsähti ja itsekkin dyykkasin kaulalle. 13 Nero vähän katsoi kun muuri tultiin ensimmäistä kertaa toisesta suuntaa mutta meni kuitenkin yli kun sain ulkoavut jotenkin käyttöön. Olin niin ylpeä ponista <3 Vähän harmitti ettei sijoituttu, sillä kunniakierros olisi tehnyt ponin itseluottamukselle niin hyvää. Radoista jäi kuitenkin ihan super hyvä fiilis. En saanut ketään kuvaamaan mutta jos löydän jostain kuvia niin lisään niitä sitten myöhemmin.
Edellisellä viikolla valmentajani kysyi olisinko halunnut lähteä Nellillä sunnuntaina Perttulaan kisoihin kun mummo ei ollut päässyt melkeen pariin vuoteen mukaan. Eihän mulla mitään muitakaan suunnitelmia ollut joten lähdin mielelläni. Tarkoituksena oli siis mennä vain 60cm, jossa arvosteluna A.1.0, eli kaikki nolla radan saaneet ovat ns "voittajia".
Verryttely oli kentällä ja vauhtimummo oli ihan intopiukeena jo siellä. Otin muutamia hyppyjä pystylle ja okserille. Maneesiin päästyäni odotin ensin että edellinen ratsukko oli mennyt jonka jälkeen pääsin itse starttaamaan. Ykköselle tuli aika hyvä hyppy ja Nelli menikin siitä yllättävän helposti yli. Kakkosella oli esteen molemmin puolin kaaret, joita tamma kyttäsi jo kaukaa ja sainkin kerran napauttaa aika tehokkaasti raipalla että sain Nellin yli siitä. Kolmosta Nelli kyttäsi myös mutta ei onneksi niin paljoa. Loppurata sujuikin todella hyvin vaikka voimat olivatkin ihan loppu, oli se semmoinen työvoitto :D. Ruusuke saatiin portilla kun saimme kuin saimmekin nolla-radan. Radan jälkeen huokaisin helpotuksesta että menen vain yhden luokan kun eihän siinä enää happikaan kulkenut ja vastaukseksi sain "kyllä mä ajattelin että sä sen 70cm voisit mennä kun tämäkin meni niin hyvin". Noh, ei siinä sitten muuta kuin ilmoittautumaan luokkaan jälkkärinä. Onneksi luokkien välissä oli yli tunti taukoa niin hengitys ehti tasaantua :D.
Starttasin siis luokassa ensimmäisenä ja otin vain pari hyppyä ennen sitä. Ykköselle tuli taas aivan järkyttävän upea hyppy ja kakkonenkaan ei ollut enää ongelma. Rata meni ihan super hyvin ja mummo oli ihan fiilareissa. Uusinnassa vähän tykiteltiin ja olimme ilmeisesti ainoita jotka eivät kiertäneet sarjalle tullessa yhtäkään estettä. Sitten vaan jännittämään tuloksia ;).
Voittohan sieltä napsahti ja olimme yli seitsemän sekuntia nopeampia kuin toiseksi tullut. On se vaan niin turbomummo <3. Palkintojen jaossa Nelli kävi vähän kuumana eikä meinannut malttaa ollenkaan seistä ja kunniakierroksellakin mummo olisi halunnut vain tykitellä. Kävelystäkään ei tullut oikein mitään kun ikinuori vain steppaili eikä meinannut rauhottua ollenkaan. Ainoa huono puoli oli se, että tulin kipeäksi sunnuntaina ja kirjoittelenkin tätä postausta 37.9 asteen kuumessa :p
-Milla
