Moikka! Mun osalta viime postauksesta on ihan hirvittävän kauan. Syynä itseasiassa ainoastaan kuvien puuttuminen. On tylsää kirjoittaa postausta ilman kuvia.
Ollaan tänä keväänä menty nyt muutamat kilpailut, joista yhdet olivatkin meidän ensimmäiset koulukilpailut. Menimme siis vain yhden luokan a siitä tulikin 61,19%. Oltiin luokan neljänsiä, mutta valitettavasti siellä jaettiin palkinnot vain kokonaiskilpailuissa sijoittuneille.
Seuraavana olikin estekilpailut Kalliorinteessä. Sieltäkään ei valitettavasti ole kuvia. Mentiin siellä luokat 80cm ja 90cm. 80cm oli muuten hyvä, mutta en muistanut ratsastaa eteen esteen jälkeen joten kaksi puomia tuli alas. 90cm oli super hyvä ja saatiinkin meidän ensimmäinen 0/0 rata 90cm.
Nyt on ruvennut estetunnitkin sujumaan melko hyvin entiseen verrattuna. Viime tunnilla tultiin aluksi pienempää pystyä ja toiseen suuntaan okseria. Sen jälkeen hypättiin "rataa" joka sujui yllättävän hyvin vaikka mukana oli tiukempikin käännös. Bena on nyt ruvennut innostumaan yhä enemmän esteistä, jote enään ei tarvitse käskeä niin paljon eteen kuin ennen. Olen myös itse tajunnut jotain, sillä asiat tuntuvat menevän paremmin helpommin ja on ruvennut menemäänkin paremmin.
Oon myös mennyt pari kertaa Reiska nimisellä hevosella joka on aika uusi ROAssa. Sen kanssa tunnit on sujunut ihan mukavasti. Reiska on kivan reipas ja mukavaa vaihtelua Benan suuriin ja hitaampiin liikkeisiin.
Moikka! Viime postauksesta onkin kulunut jo aika hyvä tovi, mutta nyt pääsette kuulemaan eilisistä kisoista. Matkaan lähdin siis neljällä hevosella; Nerolla, Felicialla, Lukaksella ja Leppiksellä. Leppis on siis yksi tuntsari, joka ei ole oikeastaan kisoissa päässyt käymään joten sekin pääsi lähtemään mukaan. Felicialle tämä oli täydellinen paikka ensimmäisille kisoille, koska kilpailut eivät todellakaan olleet kovin "vakavamieliset".
Felicia ♥ c Linnea Hullila
Ensimmäisen, eli puomiluokan menin Felicialla. Verryttely oli ryhmissä maneesissa ja Felicia oli alusta asti melko hyvä ja energinen. Pari ilopukkiakin se ehti aina välillä esteiden jälkeen tehdä, eikä mikään pelottanut vaan kaikki oli tosi kivaa! Ennen kun aloitti radan sai hypätä esteen nro 2, jonka jälkeen aloitin radan. Felicia oli ihan tohkeissaan ja hyppäsi 1 ja 2 tosi hyvin. Kolmoselle oli aika tiukka kurvi mutta tamma kääntyi paremmin kuin hyvin! Kolmosen jälkeen Felicia jäi hetkeksi portille keulimaan mutta jatkoi kuitenkin aika nopeasti rataa. Nelonen ja vitonen menivät myös hyvin samoin 6, jonka jälkeen tamma jäi jälleen portille mutta jatkoi heti kun pyysin. Seiska oli perusradan viimeinen, joka meni myös tosi hyvin. Felicia taisi arvata että se oli viimeinen este ja teki pienet "iloloikat" sen jälkeen. Tosi tyytyväinen olin rataan kuitenkin. Tuli siinä radan jälkeen mieleen että eihän tuo otus ole vielä koskaan edes rataa mennyt mutta hyvinhän se näytti menevän.
c Linnea Hullila
Seuraava luokka oli 40cm, jonka menin vielä Felicialla. Verkassa otin vain pari hyppyä, mutta ennen rataa kuitenkin hyppäsin kakkosen. 1,2 ja kolme meni edelleen tosi hyvin, eikä Felicia enää yrittänyt jäädä portille, samoin 4 ja 5. Kutoselle ratsastin huonosti kaarteen jonka seurauksena tuli puomi alas josta Felicia suuttu ja lähti pukkilaukkaa ja meinasi mennä 1 väärästä suuntaa. Sain sen kuitenkin käännettyä ja seiska oli taas ihan super!
c Linnea Hullila
Seuraava ratsu oli Leppis, jolla menin 50cm. En verrytellyt kovin kauaa ja otin Leppiksenkin kanssa verkkahypyn kakkoselle. Perusradasta ei nyt ole sen kummempaa sanottavaa, mutta saatin nolla, joten jatkoin suoraan uusintaan. 11 tein liian jyrkän kurvin enkä ehtinyt suoristaa esteelle josta tulikin puomi. Muuten rata oli aika hyvä mutta poni melko jäykkä. Leppiksestä ei ollut ollenkaan kuvia.
Koska menin Leppiksellä vain yhden luokan hyppäsin Nerolla 60cm. Verryttelyssä Nero oli aika rento eikä pelännyt oikeastaan mitään sekä hyppäsi hyvin! Neron kanssa hyppäsin myös kakkosen ennen radan aloitusta. Nero oli kolmoseen asti ihan super hyvä mutta stoppasi neloselle. Esteessä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta mun olisi vain pitänyt pitää lähestyessä rennompi käsi niin mitään ongelmaa ei olisi todennäköisesti ikinä tullutkaan. Loppu rata meni kuitenkin hyvin.
70cm menin myös Nerolla. Nero hyppäsi verkassa hyvin ja oli muutenkin aika hyvä. Rataan oli tehty sellainen muutos, että kolmoselle oli laitettu laine, kävin kuitenkin katsomassa sitä monta kertaa. 1 ja kakkonen meni taas tosi hyvin mutta Nero stoppasi kolmoselle, eli laineelle. Sain sen kuitenkin siitä toisella kerralla yli mutta tipuin neloselle kun Nero katosi paikalta. Sain mennä kuitenkin takaisin selkään ja hypätä jonkun esteen mutta Nero ei enää suostunut hypätä mitään.
c Linnea Hullila
Alun perin Lukaksen piti hypätä 80cm ja se ilmotettiinkin siihen, mutta luokkaan ei olisi ollut tarpeeksi lähtiöitä joten hyppäsin silläkin 70cm. Lukaksellakaan en kovin pitkää verkkaa tehnyt ja otin ennen rataa verkkahypyn kakkoselle. Lukas oli tosi terävänä koko ajan eikä se pukitellutkaan lähes yhtään. 1 ja 2 mentiin vähän ylinopeutta kiemurrellen. Laineelle Lukas pysähtyi, mutta olisi varmasti mennyt yli jos vain olisin ratsastanut huolellisemmin. Uudestaan lähestyessä otin hevosen pakettiin eikä esteessä ollut enää mitään ongelmaa. Loppurata meni aika hyvin. Koko luokassa oli ainoastaan yksi 0/0 rata ja sijoituttiin Lukaksen kanssa toisiksi. Rata ei ollut mikään paras mahdollinen joten vähän tuntui kyllä oudolta olla palkintojenjaossa, Lukas oli kuitenkin hieno!
Moikka! Viime viikon la oltiin Felician kanssa Riders Innissä treenaamassa. Felicia hyppäsi tosi kiltisti ja oli muutenkin ihan innoissaan eikä välittänyt lankuista yms. möröistä, on sillä vaan asenne niin kohdillan! Heti seuraavana päivänä eli sunnuntaina osallistuttiin extempore kouluvalmennukseen joka meni ihan ok, sanotaan nyt niin että olisi paremminkin voinut mennä muttei se silti huonostikkaan mennyt ollenkaan. Loppu viikon Felicia sai pitää vähän rennompana ja suoritti myöskin elämäsä ensimmäisen maastoreissun!
Tänään (pe) oltiin Teppo Hakalan valmennuksessa hyppäämässä. Felicia oli aika hyvä mutta saatiin turhia kieltoja omien virheideni vuoksi. Alussa tultiin kolmea puomia jotka oli laitettu pitkälle sivulle, jonka jälkeen tulimme muutaman kerran ihan vain pientä ristikkoa. Siihen otimme muutaman kiellon vaikkei ristikossa itsessään ollutkaan mitään ihmeellistä eikä Felicia ole yleensäkään kiellellyt noin pienille aivan tavallisille ristikoille. Tämän jälkeen vaihdoimme suuntaa ja tulimme saman ristikon mutta vähän suurempana ja jatkoimme siltä suoralla linjalla okserille. Sille tuli taas muutama kielto, omaa huolimattomuuttani, mutta eihän Felicia ollut koskaan edes hypännyt sen kokoista estettä. Muutaman toiston jälkeen se kuitenkin alkoi sujua ja ristikosta tehtiin pysty ja siihen laitettiin portti alle.
Felicia pääsi myös kokeilemaan yhden askeleen sarjaa josta se tykkäsi jostain syystä tosi paljon. Sarja laskettiin aluksi ihan pieniksi ristikoiksi ja nostettiin ensimmäisen kerran jälkeen kun se meni niin hyvin. Lopulta Felisia imi hyvin kaikille esteille ja oli ihan korvat tötteröllä kun käännyttiin jollekkin esteelle. Viimeiseksi tultiin vielä yhtä pystyä jossa oli sininen "laatikko" tai "muuri" alla, jolle tuli ensimmäisellä kerralla stoppi mutta toisella ja kolmannella kerralla meni ihan hyvin yli.
Kuten moni blogin lukijoista onkin varmasti huomannut, on luottamus ollut suuri osa minun ja Benan yhteistä matkaa. Benan kanssa työskentelemisessä pääasiana pyöriikin luottamuksen löytäminen. Hassultahan se kuulostaa, kun arempi, ratsastuskouluissa käynyt ihminen, laitetaan samaan karsinaan luottamus ongelmista kärsivän hevosen kanssa. Ja mitä tästäkin seuraa...
Alkuhan tosiaankin oli vaikeaa meille molemmille, minulle ja Benalle. Luottamusta ei löytynyt juurikaan kummaltakaan ja vaikeahan sellaista oli saavuttaakin. Harjailu oli kauhean vaivalloista kun kokoajan piti vahtia Benaa, joka tosiasiassa ei edes yrittänyt mitään. Minullehan Bena ei edes ollut mitään tehnyt, mutta kaikkeahan aina kuulee, ja niin minäkin olin kuullut. Tarhasta haku oli kuitenkin aina kamalin asia, sillä koskaan ei tiennyt mitä voisi tapahtuakkaan. Tietystihän jossain vaiheessa elämää tapahtuu jotain... ei niin mukavaa. Ja tällainen tilannehan vastaan tulikin. " En enään KOSKAAN mene tuon eläimen lähelle" " Hulluin hevonen mitä olen nähnyt" Tällaisia lauseita kuulin itseni sanovan monesti, kaikki saman illan aikana. Itsekseni kuitenkin mietin, mitä sitten tapahtuisi jos en Benalla enään ratsastaisi.
Pienen tauon jälkeen, oli aika ryhdistäytyä. Päätökseni oli jatkaa Benalla ja niinhän siinä kävikin. Pieni askel kerrallaan etenin, ja tukenani oli paljon ihania ihmisiä. Ainoa asia, mitä en tehnyt oli tarhasta haku. Joku muu teki sen puolestani. Tiesin kuitenkin, että jossain vaiheessa sekin asia oli tehtävä, ja kun lopulta tästäkin selvisin, olin ylpeä itsestäni.
Luottamus on minulle hyvin tuttu sana. Se yksi vaivainen sana, kertoo koko tämän tarinan jonka juuri ylös kirjoitin. Tämän sanan ympärille perustuu minun ja Benan yhteiset hetket, joita jatkossakin toivottavasti on vielä paljon edessä. Se mahtava tunne, kun pystyt hoitamaan hevosen vapaana karsinassa, ja sinulla ei ole pelkoa, että kohta tapahtuu jotain kamalaa. Tältä minusta tuntuu nyt. Joistakin se voi kuulostaa jopa tyhmältä, sillä suurimmalla osalla ei tätä ongelmaa ikinä ole ollutkaan.
Halusin kirjoittaa postauksen sanasta luottamus. Aihe on minulle hyvin ajankohtainen, sillä nyt luottamus on löytynyt ja siitä pidetään kiinni.
Miten te tulkitsette sanan luottamus ja onko teillä vastaavanlaista tarinaa?
Irtojuoksutin Neron ja Felician tänään kentällä ja etenkin Neron mielestä se oli niiiiin siistii!! Poni ei olisi meinannut lopettaa ollenkaan, saipahan ainakin purettua kaikki ylimääräiset energiansa.
Nerosta tulee isona islannin hevonen!
Varsinainen liitokavio :D, niin kiire ettei ehtinyt edes jalkoja käyttää maassa
Moikka! Minunkin puoleltani on nyt ollut todella hiljaista joulukalenterin jälkeen. Minun on turha edes vaivautua laittamaan syyksi koulu ja kiireet. Tai oikeastaan onhan tässä kiireitä ollut, mutta enemmänkin tallin puolella. Lisäksi oli vaikea saada ketään kuvaamaan kun on ollut niin pimeää, ja kuvattomia postauksia ei ole kiva lukea.
Joululomalla ja vähän sen jälkeenkin ratsastelin Benalla lähes joka päivä. Vähän ennen tuntien alkua tuli lunta ihan kunnolla, ja päästiin peltoilemaan. Benalla en viime vuonna päässyt ollenkaan pellolle, mutta nyt tahdoin kokeilla sitäkin. Ekan kerran jälkeen mentiinkin jo melkein joka kerta pellolla:D
Aluksi mentiin ihan itsekseen, sillä Benalla on aina ollut pakottava tarve päästä ensimmäiseksi ja se on ruvennut sitten pukittelemaan, joten yksin meneminen oli turvallisempi vaihtoehto alkuun. Benahan olikin sitten ihan rauhassa ja nyt ollaan jo vähän kisattu muitakin vastaan.
Pari kertaa menin pikkusella huzul poni Leppiksellä pellola. Siitä ei kyllä rauhallista saa millään. Ihmettelin jo etten tippunut sillä pukkeja tuli ihan kokoajan.:D
Nyt on taas tunnit alkanut normaalisti, ja kerta ollaan jo päästy hyppäämään. Joululoman aikana oli tapahtunut jotain todella yllättävää, sillä tuntuu että tunnit sujuu paljon paremmin. Bena kuulema näyttää jo hevoselta. Huomenna olisi sitten se tuomion päivä kun päästään toista kertaa hyppäämään ja tehtävänä on ympyrällä olevat esteet. Viime vuonna tästä tehtävästä ei tullut yhtään mitään, joten toivotaan että nyt sujuisi edes vähän paremmin.
Itselleni sain nyt D-luvan hommattua ja katsotaan nyt milloin olisi ensimmäiset kista tulossa. Vielä en ainakaan halua lähteä mihinkään kun nyt vasta päästiin ylipäätään hyppäämään.
Eipä mulla muuta taidakkaan olla:) Mun osalta postauksia saattaa tulla vähän harvassa, mutta koittakaa kestää.
Minun ja Benan touhuiluja voi myös seurailla instagramissa @roasbertil
Pahoittelen blogin hiljaisuutta, sillä en ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoitella tänne yhtään mitään... Nyt kuitenkin yritän tsempata ja panostaa tähän blogiinkin vähän enemmän. Minulle on nimittäin tullut ratsastettavaksi kolmaskin hevonen, 3 vuotias tamma Felicia, joka aloitti ratsun hommat tänä talvena, hyvin raaka siis. Felicia on valmentajani oma kasvatti ja olen sen nähnyt ensimmäisen kerran jo silloin kun se oli alle päivän ikäinen, ei siis mikään ihan uusi tuttavuus. Felician kanssa ollan päästy aika kivasti eteenpäin, mutta eihän tuota vielä ratsastukseksi voi kutsua, liikkuupahan ainakin eteenpäin. Felicia osaa heittäytyä vaikeaksi ja olla hieman villi tietyissä tilanteissa, mutta se on kuitenkin huomattavasti fiksumpi kuin oletimme. Säkäkorkeudeltaan tamma on reilu 165, mutta kasvaa vielä.
Nerolle vuokraajan etsintä jatkuu.. Teen siitä nyt lähipäivinä ilmoituksen jonnekkin jotta sopiva vuokraaja löytyisi. Viikonloppuna olimme Neron kanssa Kari Nevalan estevalmennuksessa Tuomarinkylässä la&su. Lauantaina valmennus oli klo 18 ja lähdimme tallilta 16.45. Verkkasimme melko nopeasti jonka jälkeen aloitimme hypyt. Alussa tulimme yhtä pystyä jonka jälkeen jatkoimme kaarevalla linjalla toiselle samanlaiselle. Toistimme tämä pari kertaa jonka jälkeen teimme saman alun mutta jatkoimme kahdelle okserille, lähinnä vain verkkasimme hevosia seuraavaa päivää varten. Nero oli aika jännittynyt ja teki melko kiireisiä hyppyjä mutta oli tosi hyvä että pääsimme jatkamaan seuraavana päivänä. Meillä piti tulla kuvaaja molempina päivinä mutta mites kävikään...
Sunnuntaina Nero oli alkuverkassa paljon rennomman tuntunen mutta ekat hypyt menivät taas samalla tavalla kuin lauantaina. Alussa tulimme taas yksittäistä pystyä, ja parin toiston jälkeen jatkoimme siltä kaarevalla linjalla okserille. Nero oli edelleen aika jännittynyt mutta myös innoissaan! Tämän jälkeen tulimme rataa, jossa oli sama alku, jonka jälkeen jatkoimme lävistäjälle laitetulle yhden askeleen sarjalle, sen jälkeen yksittäiselle okserille, jolta kaarevalla linjalla viimeiselle pystylle. Ensimmäisellä radalla Nero stoppasi sarjalle, mutta muuten meni ok radan. Viimeisellä radalla Nero oli jo ihan fiiliksissä ja menikin melkoisesti ylinopeutta mutta sehän on pikkuponeilla sallittua, eikö? Poni teki hyviä hyppyjä ja vikasta radasta jäi hyvä fiilis. Kaikenkaikkiaan olen ihan tyytyväinen, koska Nero on aina pelännyt tosi paljon jostain syystä kun ollaan käyty esim. kisoissa dumissa.
Ps. Jos haluatte seurata touhuilujamme reaali ajassa seuratkaa instagramissa nimellä @emjaponit!
